Hyväntekeväisyys on noussut viime vuosina otsikoihin erityisesti isompien järjestöjen epäselvien tilitysten takia. Monille jokavuotisille lahjoittajille on ollut yllätys kuinka paljon itse hyväntekeväisyyteen tarkoitetuista rahoista kuluukin yrityksen pyörittämiseen. Iso kansainvälinen avustusjärjestö maksaa samasta kiposta palkat, sosiaalikulut ja monet muut kulut, joita toiminnan pyörittäminen vaatii. Yhä useampi onkin siirtänyt rahansa pienempiin, paikallisiin keräyksiin, joissa ainakin tavallisen hyväntekijän mielestä tuntuisi olevan varmempaa että lahjoitus tavoittaa ne, joille se on tarkoitettu.

Joulun aika on hyväntekeväisyyden aikaa

Erityisesti joulun aika saa länsimaissa monien kukkaronnyörit löyhälle. Tulee tarve jakaa omasta yltäkylläisyydestä myös vähävaraisemmille, iloinen joulun sanoma ja kaikilla hyvä mieli saa monen kaipaamaan aitoa tunnetta siitä, että on tehnyt jotain konkreettista muiden eteen. Lahjaröykkiö kuusen alla ja notkuva pitopöytä saa viimeistään tapaninpäivänä monen pohtimaan törsäämisen mielekkyyttä, kun samaan aikaan uutisvirta tuo verkkokalvoille uutisia tulvista ja sodista eri puolilta maailmaa. Herää kysymys, voisiko tavallinen hyvinvointivaltion joulunviettäjä siirtää vaikka pienen osan omasta hyvästä maailman köyhien ammottavaan pussiin?

Löytääkö apu perille?

Kansainvälisillä markkinoilla hyväntekeväisyydestä on tullut tietyllä tasolla bisnestä, jonka valvominen tuntuu vaikealta. On raportoitu useista tapauksista, jossa tuotteita on myyty mainostamalla osan tuotoista päätyvän hyväntekeväisyyteen mutta hyväntekeväisyyteen lahjoitettavan summan määrä jää useimmiten hämärän peittoon eikä itse järjestöillä ole ollut aina edes tietoa osallisuudesta kampanjaan. Kyseisissä tapauksissa hyväntekeväisyys tuntuu pelkältä markkinointikikalta, jonka avulla kosiskellaan asiakkaita. Hyväntekeväisyyden lähtökohtana pitäisi aina olla läpinäkyvyys, jonka avulla varmistetaan lahjoitettavan summan määrä ja kohde. Suomessa asiaa valvoo kuluttajavirasto, joka on asettanut kampanjoille tarkat rajat. Tämä on pitänyt hyväntekeväisyyteen liittyvät epäselvyydet hyvin pieninä Suomessa, pienessä maassa toiminnan valvonta on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Suomessa suosiota ovat saaneet viime vuosina tempaukset, joissa autetaan vähävaraisia perheitä. Pakolaistulvan keskellä moni on herännyt huolehtimaan lähellä olevista avuntarvitsijoista kuten yksin jääneistä vanhuksista ja lapsista, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Joulunajan keräykset, joissa lahjoitetaan lahjapaketteja perheille, joilla lahjojen ostamiseen ei olisi varaa, saavat lapsille konkreettisesti hyvän mielen. Idea on tervetullut sillä toiminnassa ostettu lahja siirtyy suoraan sitä tarvitsevalle. Joulupata-keräykset ovat tuttuja jo vuosikymmenien takaa ja nyt ne ovat siirtyneet myös nettiin, joissa jokaisella on mahdollisuus avata nettiin oma pata karttumaan.

Lippaista nettiin

Katukuvassa keräyslippailla on oma paikkansa mutta myös muita mahdollisuuksia on kokeiltu nettiaikana. Tietyillä keräyksillä kuten nälkäpäivänä toteutettavalla, on oma paikkansa suomalaisten sydämessä. Nälkäpäivään ovat osallistuneet jo nykynuorison vanhemmat kouluilla ja kyseiset lippaat ovat tuttu näky myös nykyisin kaupungilla. Viime vuonna nälkäpäivänä kerättiin 2,5 miljoonaa euroa, joista vajaa puolet tuli lippaiden avulla. Sotien veteraaneille kohdistettu keräys on toinen suosituista keräyksistä, jossa potti on samaa luokkaa ja lipaskeräys tuottaa myös noin miljoonan verran. Lipaskeräysten tehokkuus perustuu vapaaehtoisuuteen, joka taas on yksi kulu pois organisaatiolta, tällöin suurempi summa siirtyy itse autettavalle kohteelle. Mainoskampanjassa kuluja menee aina kampanjan toteutukseen.

Käteisen käytön väheneminen on saanut eri organisaatiot pohtimaan keräysten tulevaisuutta ja niiden uskotaankin monipuolistavan lahjoitustapoja. Joulupata-keräyksen nettipata mahdollisuus on tästä oiva esimerkki. Joissakin keräyksissä on kokeiltu jo korttimaksumahdollisuutta ja digitaaliset tavat lahjoittaa tulevat taatusti lisääntymään tulevaisuudessa. Keräyslipas puolustaa kuitenkin edelleen paikkaansa tapana kohdata lahjoittaja ihmisenä, monelle keräykseen osallistuminen vapaaehtoisena on myös tärkeä tehtävä monille. Useissa keräyksissä osallistumisen kynnys on matala, sillä jokainen voi mitoittaa keräysaikansa ja paikkansa oman aikataulun mukaan.